Turvallisuudesta käytännössä #03
Turvallisuusalalla käydään aika ajoin keskustelua siitä, missä tehtävissä järjestyksenvalvojan on tarpeellista kantaa voimankäyttövälineitä. Toisessa ääripäässä ajatellaan, että tietyissä kohteissa niitä ei tarvita lainkaan. Perusteluna voi olla esimerkiksi kohteen rauhallinen asiakasprofiili, pitkä häiriötön historia tai ajatus siitä, että näkyvät voimankäyttövälineet voivat provosoida asiakkaita.
Toisessa päässä taas ajatellaan, että asianmukaisesti koulutetulle turvallisuusalan ammattilaiselle voimankäyttövälineet ovat ennen kaikkea työvälineitä, joiden tarkoitus on suojata sekä työntekijää että muita ihmisiä silloin, kun tavalliset keinot eivät riitä. Keskustelu ei ole aivan yksinkertainen.
Lain mukaan järjestyksenvalvoja ei saa kantaa voimankäyttövälinettä tarpeettomasti. Toisaalta järjestyksenvalvojalle sallitut välineet ja niiden kantamisen edellytykset on nimenomaisesti määritelty laissa, ja kantaminen edellyttää asianmukaista koulutusta (LYTP 18 § Voimankäyttövälineet ja niiden kantaminen).
Kysymys kuuluukin: mitä “tarpeellinen” tarkoittaa käytännössä?
Rauhallinen kohde ei tarkoita riskitöntä kohdetta
Yksi tavallisimmista perusteluista voimankäyttövälineiden pois jättämiselle on kohteen profiili. Saatetaan ajatella, että kyseessä on esimerkiksi rauhallinen tanssiravintola, yritystilaisuus, seurakunnan tapahtuma tai muu ympäristö, jossa vakavia häiriöitä ei ole aikaisemmin ollut. Tällainen ajattelu on ymmärrettävää, mutta siinä on yksi ongelma. Turvallisuustyössä historia ei takaa tulevaa.
Järjestyksenvalvoja ei voi tietää etukäteen, kuka tulee ovesta sisään, mitä asiakas on käyttänyt ennen saapumistaan, millainen mielentila hänellä on tai mitä tilanne voi illan aikana tuoda tullessaan. Rauhallinen ympäristö voi pysyä rauhallisena vuosia. Silti yksittäinen odottamaton tapahtuma voi muuttaa tilanteen sekunneissa.
Turvallisuusalan ammattilaisen näkökulmasta riskien arvioinnin pitäisi perustua siihen, mitä voi tapahtua, ei ainoastaan siihen, mitä on tapahtunut aikaisemmin.
Voimankäyttöväline ei ole tarkoitettu tilanteen kärjistämiseen
Voimankäyttövälineiden tarkoitus ei ole korvata vuorovaikutusta, ennakointia tai ammattitaitoa. Päinvastoin. Ammattitaitoinen turvallisuustyö perustuu ensisijaisesti tilanteiden havainnointiin, rauhalliseen kommunikointiin, ennakointiin ja lievimmän toimivan keinon käyttämiseen. Voimankäyttöväline tulee kuvaan vasta silloin, kun tilanne sitä oikeasti vaatii.
Juuri tästä syystä voimankäyttövälinettä kannattaa ajatella työkaluna, ei toiminnan lähtökohtana.Palosammutin seinällä ei tarkoita sitä, että rakennuksessa odotetaan tulipaloa. Ensiapuvälineistö ei tarkoita sitä, että odotetaan loukkaantumista. Samalla tavalla turvallisuusalan voimankäyttövälineen olemassaolo ei tarkoita, että sitä olisi tarkoitus käyttää.
Se tarkoittaa, että poikkeukselliseen tilanteeseen on varauduttu.
“Voimankäyttövälineet provosoivat asiakkaita”
Tämä on yksi kentällä toistuvista perusteluista.
Ajatellaan, että voimankäyttövälineiden näkyminen voi provosoida asiakasta tai luoda kohteeseen liian raskaan tunnelman.
Keskustelussa on kuitenkin syytä erottaa kaksi asiaa toisistaan. Ensinnäkin voimankäyttövälineiden kantamistavasta säädetään erikseen. Järjestyksenvalvojan voimankäyttövälineet on lähtökohtaisesti kannettava asun alla tai, jos se ei ole mahdollista, suljettavissa taskuissa tai umpikoteloissa. Tarkoituksena ei siis ole esitellä välineitä asiakkaille (LYTP 20 § Voimankäyttövälineiden kantamistapa).
Toiseksi turvallisuusjärjestelyjä ei pitäisi rakentaa pelkästään sen varaan, että mahdollisesti aggressiivisesti käyttäytyvä henkilö ei ärsyyntyisi turvallisuushenkilöstön asianmukaisesta varustuksesta. Järjestyksenvalvojan tehtävänä on toimia ammattimaisesti ja rauhallisesti. Asiakkaan käyttäytymistä ei kuitenkaan voida täysin hallita.
Turvallisuusratkaisujen pitäisi siksi perustua riskinarviointiin, tehtävän olosuhteisiin ja työntekijöiden turvallisuuteen — ei ensisijaisesti siihen, miltä työvälineiden olemassaolo mahdollisesti jonkun asiakkaan silmissä tuntuu.
Entä jos järjestyksenvalvoja työskentelee yksin?
Yksintyöskentely tekee kysymyksestä vielä olennaisemman. Jos järjestyksenvalvoja kohtaa yksin tilanteen, jossa henkilö käyttäytyy aggressiivisesti, vastustaa poistamista tai aiheuttaa välitöntä vaaraa muille, lisäresurssia ei välttämättä ole heti vieressä. Silloin ennakointi, koulutus, toimintakyky ja käytettävissä olevat työvälineet muodostavat kokonaisuuden.
Voimankäyttöväline ei tietenkään tee tilanteesta automaattisesti turvallista. Mutta jos työntekijällä on koulutus ja lailliset edellytykset välineen kantamiseen, on aiheellista kysyä, miksi työväline jätettäisiin pois ainoastaan sillä perusteella, että kohde on yleensä rauhallinen.
Oikeus kantaa ei tarkoita automaattista tarvetta kantaa
Tässä keskustelussa on tärkeää välttää myös toista ääripäätä. Se, että henkilöllä on koulutus ja oikeus kantaa voimankäyttövälinettä, ei tarkoita sitä, että välinettä pitäisi kantaa jokaisessa tilanteessa automaattisesti. Laki nimenomaan lähtee siitä, ettei voimankäyttövälinettä saa kantaa tarpeettomasti (LYTP 18§ Voimankäyttövälineet ja niiden kantaminen). Siksi ratkaisu pitäisi perustua tehtäväkohtaiseen riskinarviointiin.
Kohteen luonne on yksi osa sitä, mutta ei ainoa. Arvioinnissa voidaan huomioida esimerkiksi asiakasmäärä, anniskelu, aiemmat häiriöt, yksintyöskentely, avunsaannin nopeus, kohteen sijainti, tapahtuman luonne ja se, millaisia tilanteita työntekijä voi tehtävässään joutua kohtaamaan.
Minusta ongelmalliseksi ajattelu muuttuu silloin, jos päätös tehdään liian yksinkertaisella säännöllä:
“Tämä on rauhallinen paikka, täällä ei koskaan tapahdu mitään.”
Se ei ole riskinarviointi.
Se on oletus.
Voimankäyttöväline on viimeinen vaihtoehto – mutta sen pitää olla käytettävissä silloin kun sitä tarvitaan
Hyvän turvallisuustyön tavoite on aina ratkaista tilanteet mahdollisimman lievin keinoin. Ennakointi, vuorovaikutus ja de-eskalointi ovat ensisijaisia. Mutta ammattitaitoon kuuluu myös ymmärrys siitä, että kaikkia tilanteita ei pystytä puhumaan pois. Silloin turvallisuusalan työntekijällä pitää olla koulutus, toimintakyky ja ne välineet, joita tehtävässä on riskinarvioinnin perusteella perusteltua käyttää.
Voimankäyttövälineitä ei kanneta siksi, että niitä haluttaisiin käyttää. Niitä kannetaan siksi, että joskus tilanne voi muuttua tavalla, jota kukaan ei osannut ennakoida.
Ja juuri silloin varautuminen punnitaan.
Keskustelu, jota alalla kannattaa käydä
Tämä ei ole kysymys, johon on yksi kaikkialle sopiva vastaus. Kaikki kohteet eivät ole samanlaisia. Kaikki tehtävät eivät ole samanlaisia. Eikä kaikkia voimankäyttövälineitä tarvita kaikissa tehtävissä.
Mutta yhtä vaarallista kuin tarpeeton varustautuminen voi olla liian kevyt suhtautuminen riskeihin.
Siksi kysymys ei ehkä ole:
“Onko tämä sellainen paikka, jossa voimankäyttövälineitä yleensä tarvitaan?”
Parempi kysymys voisi olla:
“Jos jotain odottamatonta tapahtuu juuri tänään, onko työntekijällä realistiset edellytykset suojata itseään ja muita?”
Siitä keskustelusta turvallisuus alkaa.
Lappi Security Oy tuottaa järjestyksenvalvonta-, vartiointi- ja tapahtumaturvallisuuspalveluita Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Turvallisuustarvetta voidaan arvioida yhdessä jo ennen varsinaista tarjouspyyntöä – hyvä turvallisuussuunnittelu alkaa siitä, että tunnistetaan kohteen todellinen tarve.